Lavettarien hallikausi käsitti tänä vuonna viisi halliottelua. Ensimmäiset niistä pelattiin tammikuun loppupuolella ja viimeiseksi jäänyt maaliskuun puolessa välin. Hallikaudesta jäi tuloksellisesti käteen yksi voitto, yksi tasapeli ja kolme tappiota. Vastustajina olivat Lapuan Virkiä, Porin Pesäkarhut, Seinäjoen Maila-Jussit kahdesti sekä Siilinjärven Pesis. Mitä peleistä jäi käteen?
- Viidestä ottelusta
kolmesta voi antaa puhtaat paperit. Kaksi peliä meni kyllä enemmän
tai vähemmän vihkoon. Talvikauden parhaat pelit osuivat Porin
alkuturnaukseen, jossa taistelimme molemmissa otteluissa hienosti.
Poria vastaan jaksovoittokaan ei olisi ollut vääryys ja Seinäjokea
vastaan mun mielestä oltiin ihan yhtä lähellä voittoa kuin
vastustajakin. Hallipeleissä kävi pelaamassa yhteensä 17 pelaajaa,
mikä on yhtä vaille kaikki ringissä mukana olevat pelaajat.
Vehka-ahon Emmiltä jäi halliottelut täysin sivuun sairastelujen
vuoksi. Siinä mielessä olen tyytyväinen, että moni pääsi
mittaamaan omaa tasoaan ja myös näytti sen, että pystyy Naisten
Superpesiksessä pelaamaan. Kokonaisuutena hallikausi on ollut
haastava, sillä sairastelut ja pikkuvaivat ovat välillä haitanneet
pelaajien harjoittelua.
Oliko
hallikaudelle teemoja, kuinka ne onnistuivat?
- Varmaan
niitä teemoja on ollut enemmänkin, mutta etunenässä ulkopeli,
eteneminen ja pelirohkeus ovat olleet ne, mihin on yritetty
kiinnittää eniten huomioita. Itsellä on ainakin sellainen tuntuma,
että ulkopeliä olemme saaneet vietyä eteenpäin. Jos viime vuonna
päästettyä juoksuja oli keskimäärin 11 per ottelu, niin tänä
vuonna pyritään pääsemään puoleen tuosta, silloin meillä on
aito mahdollisuus voittaa jaksoja ja pelejä. Etenemisen kanssa
ollaan vielä työvaiheessa, siinä osa-alueessa on niin monia
elementtejä, mitkä vaikuttaa kokonaisuuteen, että hetkessä ei
valmista tule. Olen satavarma, että paremmin tytöt pesävälit ensi
kesänä kulkee kuin viime vuonna. Kolmantena selvänä teemana on
ollut pelirohkeus. Se onkin ehkä se monimutkaisin asia
kehitettäväksi. Olemme siinäkin menneet kyllä eteenpäin, mutta
vielä on parannettavaa. Virheiden tekemisen pelko pitää saada
takaraivosta pois, muuten ei peleissä pärjää.
Mitä
muuta jäi hallipeleistä mieleen?
Ehkä
itselleni iloa ja tyytyväisyyttä toivat meidän juniori-ikäiset
pelaajat. Nuoret tytöt ovat saaneet vastuullisia rooleja ulkopelissä
ja ovat kantaneet sitä vastuuta ryhdikkäästi. Siellä on useampi
tyttö debyytin kynnyksellä ja aika moni tulee varmasti ensi kesänä
myös pelaamaan. Kyllä yksi teema itselle on ollut se, että luota
rohkeasti nuoriin. Toistaiseksi olen pystynyt sitä teemaa ihan
kohtuullisesti noudattamaan.
Millä
odotuksin kesään?
Aina, kun
tavoitteita alkaa miettimään, niin pitää olla realisti. Viime
kauden pistesaaliiseen pitää tulla aika tuntuva parannus, mikäli
haluamme, että Lappajärvellä pelataan ylempiä pudotuspelejä
loppukesästä. Hallipelien perusteella se ei ole mahdoton haave,
mutta se vaatii meiltä huippuonnistumista pelistä toiseen.
Keskitason suorituksella emme voita ensi vuonna jaksoakaan, se on
tässä talven aikana nähty. Itselläni on joukkuetta kohtaan kova
luotto ja uskon itse vahvasti siihen, että olemme kahdeksan parhaan
joukossa kun puolivälierät alkaa, mennäänkö sinne ylä vai ala
kautta se on minulle se ja sama. Keväällä pelataan 2-3
harjoitusottelua ja Helatorstaina sitten pitäisi pistetili avata
Kempelettä vastaan.
Kuva: Pekka Tuominen
Ei uutisia |